Laulaja-lauluntekijä Pauli Hanhiniemi täytti 60 vuotta ja järjesti sen kunniaksi mahtavan tapahtumaillan. Kolmas nainen, Retkue ja M.A.D. ovat jo tuttuja, ja kun tuli tilaisuus nähdä myös melkein 20 vuotta sitten pakettiin pistetty Perunateatteri, piti hieman nipistellä itseään. Hankin liput heti kun huomasin tapahtuman, ja se kannatti - ne menivät nimittäin nopeasti. Ajankohta sijoittui aivan Tomin syntymäpäivän kynnykselle, joten lahjan keksiminen ei tuottanut ollenkaan päänvaivaa.
Lähdimme perjantaina koulupäivien jälkeen ajamaan kohti Tamperetta. Sitä ei oikein vieläkään käsitä, että asuu nykyään niin paljon lähempänä isoja kaupunkeja. Oulusta oli kaikkialle pitkä matka, varsinkin autolla liikkuvalle.
Matkalla muistin, että minulla taitaa olla vanha maksukortti liitetty parkkisovellukseen. Uuden lisäämisessä tulikin jokin ryppy, eikä aika lähtenyt juoksemaan vaikka sovellus tunnistikin autoni rekisterinumeron. Ajoimme uloskäynnille ja portin luona saimme pöntön kautta asiakaspalvelusta avun. Ei muuta kuin ulos ja takaisin maan alle, ja kas näin. Auto on turvallisessa parkissa ja eikun jonottamaan sisälle Pauli Hanhiniemi 60-vuotta -juhlailtaan!
Konserttitilana toimi Tavara-asema, joka sijaitsee aivan rautatieaseman läheisyydessä. Väkeä taisi olla paikalla niin paljon kuin tilan kapasiteetti antoi myöten. Illan polkaisi käyntiin Kolmas nainen. Pauli tarttui jälleen haitariin Lautalla -kappaleen kanssa ja Maailma on tyly sai perinteeksi muodostuneen huuliharppusooloilun. Pienen tauon jälkeen saimme kuunnella monipuolista akustista soittoa, kun lavalla soiteltiin niin trumpettia kuin kontrabassoakin. Lavalla nähtiin Paulin lisäksi muun muassa Ville Rauhala, jonka kanssa illan sankari muodostaa M.A.D.:n eli Melko Akustisen Duon; ympäri Suomea vähän pienemmillä klubeilla ja lavoilla kiertävän kaksikon. Tapahtuman kruunasi se kauan odotettu Pauli Hanhiniemen Perunateatteri, jonka musisoimana kuultiin muun muassa Vieraslista, Joki, Perso elämälle ja vasta hiljattain Spotifyhinkin asti julkaistu Koulu on tyhmää.
Hipsimme musisoinnin jälkeen hakemaan autoa maan alta, ja sitten McDonald'sin autokaistan kautta majapaikkaan. Viimeinkin pääsin maistamaan Grimace-shakea, maistui mustikka, 3/5.
Suuntasimme seuraavana aamuna Vapriikkiin, ja olimme pari minuuttia ennen aukeamisaikaa pihalla. Kävimme Manserock-näyttelyn avajaisissa talvella, mutta muita näyttelyitä emme katsastaneet. Kävin äitini kanssa Vapriikissa uudestaan kesällä kiertämässä kaiken mikä jäi välistä, ja tiesin että Tomi varmasti viihtyisi Pelimuseossa:
Oletukseni osui oikeaan, sillä meillä meni reilu kaksituntinen kuin hujauksessa kun pelasimme rallipelejä, ratkoimme ongelmia ja urheilimme. Kokeilin Speden Speleistä (1988-2002) tuttua nopeustestiä, ja sain jopa 80 pistettä.
Onko jonkun muunkin Habbo Hotel -lemmikki nähnyt nälkää vuodesta 2005?
Huomasimme museon mainostauluilta, että samana päivänä Vapriikissa oli Museocon. En ole koskaan käynyt missään con- tai cosplay-tapahtumissa, joten olin innoissani tästä tilaisuudesta. Pikkuhiljaa ovista alkoikin ilmestyä monenlaista asua, peli- ja animehahmoista kokonaisiin furrysuiteihin.
Kiersimme myyntikojukujan päästä päähän, ja tein ostoksia heti ensimmäisen pöydän äärellä (IG @krisukoo.png / puputaika.etsy.com), josta löysin hauskoja tarroja bujoon sekä hienon ES-avaimenperän tuliaiseksi siskolleni. Kyllä, en aina malta pitää lahjoja piilossa ja tiedän olevani paras sisko (ainoa sisko mutta kuitenkin).
Lähdimme Vapriikin jälkeen etsimään lounaspaikkaa. Monesta paikasta löytyikin lauantailounasta, vaikein tehtävä oli valita se kiinnostavin. Matkan varrella oli tietenkin kaikenlaista kuvattavaa:
Kalle Päätalon muistomerkki Maaltamuutto (2014) on sisarteos kirjailijan synnyinpaikkakunnan Taivalkosken Kirja -teokselle (2005). Satuimme kulkemaan teoksen ohi päiväsaikaan, jolloin emme ainakaan huomanneet mahdollista teokseen heijastettua kirjailijan mietelausetta liittyen hänen uransa alkuaikoihin: ”Ellet yritä, et mitään saa, mutta heikommillakin lahjoilla päästään pitkälle – sitkeydellä.”
Tampereen keskustassa, erityisesti Finlaysonin vanhalla tehdasalueella on mukava käveleskellä. Tiilirakennusten ohi kulkiessa voi koittaa kuvitella sen ihmisvilinän.
Väinö Linnan aukion kautta löysimme itsemme Päämääränkujalta. Päämäärä (1947) on Linnan esikoisromaani, ja lainasinkin sen kirjastosta tovi sitten. Etsin kirjahyllystäni kuumeisesti teosta, joka sopisi Iinan kirjahaasteen seitsemänteen kohtaan "Lue esikoiskirja". Tuntematon sotilas (1954) on niin taitavasti ja elävästi kirjoitettu, että odotukseni muistakin Linnan kirjoista ovat korkealla. Joo, se Täällä Pohjantähden alla -trilogiakin (1959-1962), jonka löysin Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä, on vieläkin avaamatta. Kuten italian kurssikaverini lohduttavasti totesi, aina on hyvä kerätä vaikka sitä eläkepäivien kirjastoa!
Lounaspaikaksi Tomi löysi Afgan -nimisen ravintolan. Afganissa oli tarjolla listaruokien lisäksi buffetlounas, ja jotta jaksaisimme kotiin asti, päätimme ottaa buffetin. Tarjolla oli muun muassa kookos-currykanaa, kebabia ja montaa erilaista kasvisruokaakin. Pizzaakin oli paistettu kolmea erilaista, joten molemmille löytyi maistuvaa ruokaa mahan täydeltä. Tuli tankattua ilmeisesti ihan koko rahan edestä, sillä vasta seuraavana aamuna oli nälkä.
Sellainen oli taas Tampere. Ensi kertaan, toivottavasti pian!
Onko sinulla jotain suosikkiruokapaikkaa tai nähtävyyttä Tampereella?
Kerkisittepä kaikkea kivaa tehdä. Tampere on mukava paikka ja Pauli Hanhiniemi olisi kyllä hauska nähdä livenä. Vau!
VastaaPoistaTampereella keksii aina tekemistä :) Perunateatteri lähtee ainakin ensi keväänä kiertueelle, ja ilmeisesti myös Kolmas nainen keikkailee viimeistään kesällä!
Poista