Kuulumisia, kotoilua ja päivä Helsingissä

Tammikuu on reilusti yli puolen välin, ja tuntuu että olen päässyt yli tyhjyyden päälle hyppäämisen kammosta ja otan vastaan päivän kerrallaan. Koulutukseni loppui juuri ennen joulua, ja vuoden vaihteessa uudistui koko työelämäpalvelujen systeemi - pieni toivonpilkahdus tosin tuli kun tuttu työntekijä soitti ja kertoi että hän jatkaa edelleen minun asioideni käsittelijänä. Vain aika näyttää miten tämä uusi järjestelmä alkaa palvella työtä hakevaa kansalaista.

Tarot-korttien minulle antama tammikuun viesti oli "pienikin edistys on edistystä" ja olen uteliaisuudesta pyrkinyt elämään sen mukaan. Vuoden alkuhan on aina kiireisintä aikaa kesätöiden hakemiselle, ja olenkin lähetellyt hakemuksia laidasta laitaan - myös paikkoihin joihin minulla ei ole suoraa pätevyyttä tai kokemusta, mutta ottaisin paikan avoimin mielin vastaan.

Vaikka tänäkään kesänä ei onnistaisi, otan senkin merkkinä jostain. Viime kesänähän vietimme kuukauden Pohjois-Pohjanmaalla, ja minä sain kuluttaa aikaa juuri siihen mistä eniten pidän: uusiin paikkoihin tutustumiseen ja ennen kaikkea kirjoittamiseen. Miksi odottaa unelmaelämää kun sitä voi alkaa vain elämään vaikka samantien?

Sain yhden muistutuksen lisää unelmien tavoittelusta kun kävimme katsomassa Dingo -yhtyeen vaiheista kertovan Levoton Tuhkimo -elokuvan. Koitin kaivella päälleni jotain kasarihenkeen sopivaa. Lukioaikoina ostamani leopardihousut eivät enää mahtuneetkaan salilla kasvaneiden pakaroideni peitoksi, mutta onneksi tämä mekko - yhtä vanha torikirppislöytö Kölnistä - passasi päälle jopa paremmin kuin aiemmin. En löytänyt mistään huivejani tai tekonahkakynsikkäitäni, joten lopputulos muistutti lähinnä scene kidiä.

Ahkeran saliharjoittelun ohella voi myös hieman herkutella! Tomi oli ihana ja paistoi lettuja eräs ilta. Täytteeksi letturullaan löytyi muun muassa banaania, Nutellaa, kermavaahtoa ja kinuskikastiketta.

Yönkuningatar-pistokkaani pysäytti vauhdikkaan kasvunsa syksyllä, ja keväällä tarkoituksena olisi vaihtaa sille multa. Ehkä kokeilen uudestaan yrttien kasvatusta - viime keväänä basilikani kupsahti ennen kuin ehti päästä alkuunkaan, ja persiljakin jäi kitukasvuiseksi. Tein varmaan kaiken aivan väärin, mutta se ei ole ajanhukkaa jos siitä voi vähintään oppia jotain - vähintään sen, että tarvitsee vielä paljon tiedonhakua ja harjoitusta.

Koska olen ainakin osittain tarkan markan nainen, pidän aina kerralla vain yhtä suoratoistopalvelua. Meillä oli lähes vuoden ajan käytössä Amazon Prime Video (otin sen alunperin ihan vain tämän Fallout -sarjan vuoksi!), mutta oli aika vaihtelulle. Ainoa kriteeri oli se, että uudesta palvelusta pitää löytyä Supernaturalin kausia. Olemme tällä hetkellä aloittelemassa kuudetta kautta, joten paljon on vielä jäljellä. Kaikki kaudet löytyivät Maxista, ja pääsin samalla katsomaan viimeinkin Sinkkuelämää -sarjaa jatkavat And Just Like That.. -jaksot. Katsoin molemmat kaudet viikonlopun aikana eli taisin lievästi sanottuna koukuttua.

Tomin opinnot jatkuivat taas pitkän joululoman jälkeen, ja minä suuntasin eräänä aamuna Helsinkiin viettämään päivää taiteen maailmassa. Tarkoituksena oli käydä katsastamassa viimeinkin Ateneumin Gothic Modern -näyttely ennen kuin se loppuu, ja sen jälkeen ihastella Tove Janssonin Paratiisi -näyttelyä HAM:issa (tulossa oma postaus myöhemmin). Hankin muuten elämäni ensimmäisen Museokortin! Viime vuonna olisin säästänyt sellaisen avulla pitkän pennin - pelkästään Vapriikissa vierailin kolmesti.

Beyond Retrosta olisin löytänyt niitä huiveja vaikka koko naapurustolle! Kävin pyörähtämässä ajankuluksi selaamassa rekkejä. Mitään ei tarttunut mukaan, ei edes syntynyt houkutuksia, sillä otin alkuvuoden tavoitteeksi ostolakon eli en osta esimerkiksi yhtään uusia vaatteita, kenkiä, askartelutarvikkeita, ihonhoitotuotteita, kosmetiikkaa tai sisustustavaraa; poikkeuksena joustan tietenkin jos jokin loppuu tai menee rikki.

Olen pikkuhiljaa kerännyt kasseihin ja tehnyt bujooni listaa kirpputorille lähtevistä vaatteista ja tavaroista eli hankkiudun eroon ensin mahdollisimman monesta turhasta ennen kuin hankin taas uusia. Minulla on esimerkiksi yhdet ihanat kengät kiikarissa - olen haaveillut niistä jo monta vuotta mutta aina jättänyt ne odottelemaan verkkokaupan toivelistalle. Kevään kunniaksi taidan kotiuttaa ne jos onnistun tässä ostolakossa - ja olisihan se hienoa ostaa ne euroilla jotka on kerryttänyt myymällä vanhaa pois!

Miten sinun vuotesi on lähtenyt käyntiin?

Saatat tykätä myös näistä