Astuessa sisään etsimäämme kirkkoon, ei olisi voinut kuvitellakaan löytävänsä mitään kovin synkeää. Kirkkoon tuli kaunis luonnonvalo kupolin ikkunoista, ja oli täysin hiljaista - olimme saapuessamme ainoita vierailijoita. Kirkon julkisivun lisäksi myös sisätilojen koristelu oli hillittyä - alttarit ja niiden taideteokset saivat näin ansaitsemansa huomion. Vaaleat seinät korostivat tilan valoisuutta.
Miten luukappeliin pääsee?
Kun on saanut kirkon ihastelusta tarpeeksi ja on valmis synkeämpään näkymään, muistolaatan luokse asetettu Neitsyt Marian patsas johdattaa luukappeliin. Pääovelta katsottaessa oikealle huomaa takuuvarmasti tämän patsaan, ja kun suuntaa käytävään sen vasemmalta puolelta, löytää etsimänsä.
Paikalla on aikoinaan sijainnut hautausmaa ja 1100-luvulta lähtien myös Brolon sairaala (Ospedale del Brolo). Kun 1200-luvun alussa hautausmaalta alkoi loppua tila kesken, perustettiin erillinen luuhuone.
Kaupungin kasvaessa, ja erityisesti sairaalan läheisyydessä alkoi luuvarastostakin loppua tila. Santo Stefano Maggioren basilika oli toiminut naapurissa jo 400-luvulta alkaen, mutta kokonaan uudelle kirkolle tuli tarve jotta luuhuone voitaisiin liittää siihen.
1600-luvulla kappeli sai aikalailla nykyisen ilmeensä, kun Giovanni Andrea Biffi suunnitteli tilan uusiksi. Pääkallojen tehtävänä on kuvastaa kuolevaisuutta ja kuolemanjälkeistä elämää.
Sairaalan potilaiden, kirkossa työskennelleiden sekä vankien luita. Joistain jäännöksistä alttaria vastapäätä on löydetty merkkejä väkivaltaisesta kuolemasta, joten ne kuuluvat todennäköisesti teloitetuille rikollisille.
Kummituksiin ja henkiin uskominen on, noh, uskon asia, mutta pimeän tullen tässä tilassa voisi vähintään mielikuvitus laukata. Erään kertomuksen mukaan aina katolisten pyhäinpäivänä kappeliin haudatun pienen tytön luuranko nousee ja houkuttelee muutkin tanssiin.
Kaikessa karmeudessaan kappeli oli vaikuttava ja mielenkiintoinen nähtävyys. Ottamani valokuvat eivät tee kohteelle oikeutta ollenkaan.
Kirkko löytyy muutaman minuutin kävelymatkan päästä Duomolta, Santo Stefanon aukiolta (Piazza Santo Stefano). Sisäänpääsy on ilmainen, avoinna kirkon aukioloaikojen puitteissa.
Uskaltautuisitko sisään luukappeliin? Oletko sinä tutustunut joskus synkempiin nähtävyyksiin?
Katakombit sun muut kiinnostavat aina! Niin huonosti valmistelin meidän Milanon reissun, että tällainen jäi huomioimatta. Olisin todellakin käynyt katsomassa.
VastaaPoistaJostain blogista minäkin tämän kohteen bongasin, siksi päätin että ehdottomasti kirjoitan siitä itsekin! Jos Milanossa tekee yhdenkään päivän piipahduksen niin tämä on helppo ujuttaa aikatauluun - ei lipunmyyntiä ollenkaan, eikä jonoja ainakaan sesongin ulkopuolella.
Poista