Olen taas saanut nautiskella parista vapaapäivästä putkeen. Silloin on erinomaisesti aikaa hoidella rästiasioita ja suunnitella tulevaisuutta. Tai olla vaan ihan rennosti, pelata vähän ja kirjoittaa välillä ylös ajatuksen tai kaksi.
Tulevaisuuden suunnitelmia tosiaankin tarvitaan taas. Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niin käy pian myös minun kesätyölleni. Olen ollut todella onnekas, sillä tänä päivänä töiden saaminen on todella tiukassa, oli kyse sitten ihan vaan osa-aikaisestakin duunista.
Guessin Iseline -niittilaukku oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kerroinkin siitä ihan omassa postauksessaan aiemmin! Rahaa on tosiaan säästynyt muuhunkin, kun olen tämän laukun myötä pukannut Valentinoista haaveilun varaston perälle.
Ennen minun sopimukseni loppua muutama muu kesätyöntekijä on jo lähtenyt aloittamaan tai jatkamaan opintojaan. Olo oli senkin vuoksi haikea, sillä minä vain olen. Minulla ei ole mitään mihin "palata" tämän työn jälkeen. Minä vain jään kotiin, selaamaan Duunitoria ja googlettamaan, soittelemaan henkilöstövastaaville ja repimään kynsinauhojani.
Olen ollut tässä tilanteessa monta kertaa, mutta silti olen aina yhtä skeptinen sen suhteen, "meneekö kaikki lopulta hyvin". Tähän asti on mennyt, jokaikinen kerta. Olen elossa, olen terve. Pitää vain uskoa siihen, että elämä kantaa, ja antaa itsensä kellua siinä suvannossa kunnes joku virta vie taas mukanaan. Loppupeleissä elämän parasta antia on sen arvaamattomuus vaikka välillä kyllä haluaisi vain elää muina murmeleina tappavan tasaista arkea vailla minkäänlaisia yllätyksiä ja riskejä.
Viime viikonloppuna suuntasimme ihmisten ilmoille ja kerrankin laitoin päälle jotain muuta kuin työvaatteet tai jokaisesta saumasta tuulettuvat collarit.
t-paita EMP ruutupaita H&M farkut KappAhl laukku Guess vyö Tomilta napattu peruukki eBay
American Horror Story (2011-) on yksi ehdottomista suosikkisarjoistani ikinä. Vaikka ei-niin-mukaansatempaaviakin kausia on nähty, ne parhaimmat pitävät tasoa korkealla. Tämä printtipaita on ollut hyvin rakas. Hyvin suosittu teksti AHS-merchissä on tämä "Normal people scare me" tunnistettavan fontin kera. Se koristi ensimmäisen kauden yhden päähenkilön, Taten, paitaa.
Tämä flanelli on tällä hetkellä ainoa ruutupaitani, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Yleensä minulta löytyy pelkästään punaisia kolmekin kappaletta. Tämäkin yksilö alkaa olla siinä ja siinä, milloin se antaa periksi olkapäistä ja käsivarsista. Koska pidän ruutupaidastani muuten kovasti, olen harkinnut repiväni sitä niin että siitä tulisi sopivan väljä. Olenhan aikoinaan jo pakasta vetäessä napannut Fiskarseillani sen "ylipitkän leggingsi-pyllyläpän" pois. Paita on tosiaankin vanha, oliko suurin leggingsit=housut -villitys joskus kymmenen vuotta sitten? Silloin jokaikisessä t-paidassa ja neulepuserossa tuntui olevan sellainen omaan silmääni vaippaikäisten bodya muistuttava pidempi liehuke.
Takaisin burgereihin. Olimme todella pettyneitä kun emme päässeetkään syömään nimenomaan Street Boysiin, jossa kävimme kuukausi takaperin. Olin jo haaveillut ottavani loaded fries ja testaavani jonkun erilaisen burgerin. Ovet olivatkin säpissä, eikä minkäänlaista lappua oltu jätetty. Instagramista löysin ilmoituksen, että ovat kiinni muutaman päivän.
Burgeria teki kuitenkin mieli, ja sellaisia löytyi onneksi myös Pancho Villasta:
Kuvassa hieman piiloon jäävä Panchon oma limonaadi oli muuten 6/5. Kirpeä ja hapan, lasipullosta limen kera sopivan hitaasti nautittava. Otin vaihtelun vuoksi bataattiranskalaisia ja suunnittelin heti kokeilevani tehdä niitä itsekin ensimmäistä kertaa airflyerissa. Ystäväni Laura opetti minulle jo Kalajoella asuessani uuni-bataattiranskalaisten tekemisen salaisuudet, ja olisi ihana tehdä niitä taas useamminkin!
Mitä teidän keskiviikkoonne kuuluu?
Tervetuloa kepeän työttömyyden pariin. ;D Olen itse lähipäivinä potenut aika suurta työttömyys-ahdistusta lähinnä sen takia, että suorastaan v*tuttaa ollan ihan persaukinen kokoajan. Mutta itekin yritän keskittyä positiiviseen, sitä on elossa, sitä on terve, me kaikki kuollaan jossakin kohtaa, oliko se töiden saaminen niin saakelin tärkeää sitten loppujen lopuksi. 😀 ..Kuulostaa oudolta, mut kaikkea sitä tulee pohdittua nyt. Kirjoitit hyvin: "Pitää vain uskoa siihen, että elämä kantaa, ja antaa itsensä kellua siinä suvannossa kunnes joku virta vie taas mukanaan". Nimenomaan. Yritän kaikin voimin uskoa että tälläkin tilanteella on jokin tarkoitus ja joku virta vie kohta mukanaan. Kaikenmaailman random hakemuksia tulee viskeltyä sinne tänne, mutta tuntuu että mikään virta ei nyt oikein lähde liikkeelle. (Päivän teemabiisi on selkeesti Indican Ikuinen virta, täytyypi laittaa kuunteluun). 😂 Tänäänkin olen koko päivän suorittanut kaikenlaisia asioita edistääkseni tätä omaa työllistymistä.. Ja silti tuntuu että en ole nyt ansainnut mitään lepohetkeä tai rentoutumista. Täytyy varmaan laittaa pleikkari päälle vaikka väkisin. Summa summarum = helpottaa kun saa/kuulee/näkee vertaistukea ja tietää että ei ole ainut joka repii kynsinauhojansa näiden asioiden kanssa. 👍 Tsemppiä sinnekin.
VastaaPoista