Kesätöiden loppu, teinipeili-asukuvailua ja epäonniset burgerin ystävät

Hei ja hyvää keskiviikkoa!

Olen taas saanut nautiskella parista vapaapäivästä putkeen. Silloin on erinomaisesti aikaa hoidella rästiasioita ja suunnitella tulevaisuutta. Tai olla vaan ihan rennosti, pelata vähän ja kirjoittaa välillä ylös ajatuksen tai kaksi.

Tulevaisuuden suunnitelmia tosiaankin tarvitaan taas. Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niin käy pian myös minun kesätyölleni. Olen ollut todella onnekas, sillä tänä päivänä töiden saaminen on todella tiukassa, oli kyse sitten ihan vaan osa-aikaisestakin duunista.

Ennen minun sopimukseni loppua muutama muu kesätyöntekijä on jo lähtenyt aloittamaan tai jatkamaan opintojaan. Olo oli senkin vuoksi haikea, sillä minä vain olen. Minulla ei ole mitään mihin "palata" tämän työn jälkeen. Minä vain jään kotiin, selaamaan Duunitoria ja googlettamaan, soittelemaan henkilöstövastaaville ja repimään kynsinauhojani.

Olen ollut tässä tilanteessa monta kertaa, mutta silti olen aina yhtä skeptinen sen suhteen, "meneekö kaikki lopulta hyvin". Tähän asti on mennyt, jokaikinen kerta. Olen elossa, olen terve. Pitää vain uskoa siihen, että elämä kantaa, ja antaa itsensä kellua siinä suvannossa kunnes joku virta vie taas mukanaan. Loppupeleissä elämän parasta antia on sen arvaamattomuus vaikka välillä kyllä haluaisi vain elää muina murmeleina tappavan tasaista arkea vailla minkäänlaisia yllätyksiä ja riskejä.

Viime viikonloppuna suuntasimme ihmisten ilmoille ja kerrankin laitoin päälle jotain muuta kuin työvaatteet tai jokaisesta saumasta tuulettuvat collarit.

t-paita EMP ruutupaita H&M farkut KappAhl laukku Guess vyö Tomilta napattu peruukki eBay

American Horror Story (2011-) on yksi ehdottomista suosikkisarjoistani ikinä. Vaikka ei-niin-mukaansatempaaviakin kausia on nähty, ne parhaimmat pitävät tasoa korkealla. Tämä printtipaita on ollut hyvin rakas. Hyvin suosittu teksti AHS-merchissä on tämä "Normal people scare me" tunnistettavan fontin kera. Se koristi ensimmäisen kauden yhden päähenkilön, Taten, paitaa.

Tämä flanelli on tällä hetkellä ainoa ruutupaitani, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Yleensä minulta löytyy pelkästään punaisia kolmekin kappaletta. Tämäkin yksilö alkaa olla siinä ja siinä, milloin se antaa periksi olkapäistä ja käsivarsista. Koska pidän ruutupaidastani muuten kovasti, olen harkinnut repiväni sitä niin että siitä tulisi sopivan väljä. Olenhan aikoinaan jo pakasta vetäessä napannut Fiskarseillani sen "ylipitkän leggingsi-pyllyläpän" pois. Paita on tosiaankin vanha, oliko suurin leggingsit=housut -villitys joskus kymmenen vuotta sitten? Silloin jokaikisessä t-paidassa ja neulepuserossa tuntui olevan sellainen omaan silmääni vaippaikäisten bodya muistuttava pidempi liehuke.
Guessin Iseline -niittilaukku oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kerroinkin siitä ihan omassa postauksessaan aiemmin! Rahaa on tosiaan säästynyt muuhunkin, kun olen tämän laukun myötä pukannut Valentinoista haaveilun varaston perälle.


Takaisin burgereihin. Olimme todella pettyneitä kun emme päässeetkään syömään nimenomaan Street Boysiin, jossa kävimme kuukausi takaperin. Olin jo haaveillut ottavani loaded fries ja testaavani jonkun erilaisen burgerin. Ovet olivatkin säpissä, eikä minkäänlaista lappua oltu jätetty. Instagramista löysin ilmoituksen, että ovat kiinni muutaman päivän. Burgeria teki kuitenkin mieli, ja sellaisia löytyi onneksi myös Pancho Villasta:
Kuvassa hieman piiloon jäävä Panchon oma limonaadi oli muuten 6/5. Kirpeä ja hapan, lasipullosta limen kera sopivan hitaasti nautittava. Otin vaihtelun vuoksi bataattiranskalaisia ja suunnittelin heti kokeilevani tehdä niitä itsekin ensimmäistä kertaa airflyerissa. Ystäväni Laura opetti minulle jo Kalajoella asuessani uuni-bataattiranskalaisten tekemisen salaisuudet, ja olisi ihana tehdä niitä taas useamminkin!


Mitä teidän keskiviikkoonne kuuluu?

Saatat pitää myös näistä

Kommentit

  1. Tervetuloa kepeän työttömyyden pariin. ;D Olen itse lähipäivinä potenut aika suurta työttömyys-ahdistusta lähinnä sen takia, että suorastaan v*tuttaa ollan ihan persaukinen kokoajan. Mutta itekin yritän keskittyä positiiviseen, sitä on elossa, sitä on terve, me kaikki kuollaan jossakin kohtaa, oliko se töiden saaminen niin saakelin tärkeää sitten loppujen lopuksi. 😀 ..Kuulostaa oudolta, mut kaikkea sitä tulee pohdittua nyt. Kirjoitit hyvin: "Pitää vain uskoa siihen, että elämä kantaa, ja antaa itsensä kellua siinä suvannossa kunnes joku virta vie taas mukanaan". Nimenomaan. Yritän kaikin voimin uskoa että tälläkin tilanteella on jokin tarkoitus ja joku virta vie kohta mukanaan. Kaikenmaailman random hakemuksia tulee viskeltyä sinne tänne, mutta tuntuu että mikään virta ei nyt oikein lähde liikkeelle. (Päivän teemabiisi on selkeesti Indican Ikuinen virta, täytyypi laittaa kuunteluun). 😂 Tänäänkin olen koko päivän suorittanut kaikenlaisia asioita edistääkseni tätä omaa työllistymistä.. Ja silti tuntuu että en ole nyt ansainnut mitään lepohetkeä tai rentoutumista. Täytyy varmaan laittaa pleikkari päälle vaikka väkisin. Summa summarum = helpottaa kun saa/kuulee/näkee vertaistukea ja tietää että ei ole ainut joka repii kynsinauhojansa näiden asioiden kanssa. 👍 Tsemppiä sinnekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on pohjimmiltaan kaikkein olennaisinta, että on elossa ja perusterve, se on tärkeämpää kuin työllistyminen. Työ ei anna monelle muuta kuin hädin tuskin sen, että riittää elämiseen. Minun viimeisin palkka töissä oli 1748 euroa bruttona. Nettona sain jotain 1 500 euroa, ei nyt jaksa hakea. Vuokrani on ollut alle 500 euroa (tänä vuonna 473 euroa). Jos ei tämä, niin olisin suorastaan vaikeuksissa, koska Tampereen seudulla tavallinen vuokra alkaa yleensä pienelle kämpälle (40 neliömetriä) 700 eurosta. Minä kun en mitään koirankoppeja ota, ja nekin uusista taloista nykyään 600 euroa. Tuolla nettopalkalla ei olisi jäänyt mitään käteen, jos vuokra olisi ollut korkeampi. Nykyisellä pystyin aikoinaan säästämään hiukan.

      Poista
    2. Eimi S:

      Kiitos kiitos <3 :D niin samaa oon kelannut.. aina kun niitä töitä sitten on, kerää säästöjä kuin joku orava määrittelemättömän pitkän talven varalle koska tietää miltä tuntuu kun joutuu harkitsemaan söisikö ne revityt kynsinauhansa.

      Se on tosi lannistavaa kun yrittää ja yrittää ja ei vaan lähde millään. Ikuinen virta on kyllä osuva tähän tilanteeseen.. toivottavasti siellä löytyy joku uusi virta mitä seurata, tsemppiä myös!!

      Jyri Väätäinen:

      Totta, ja meillä on todellakin paljon kiturajalla sinnitteleviä ihmisiä. Hinnat nousevat mutta palkat ovat jämähtäneet. Varsinkin vuokrakämpät ovat kauhistuttavan hintaisia :(

      Poista
  2. Näin se menee, mutta hyvä juttu edes kesätyöstä. Joku ei pääse mihinkään. Kaikki työ antaa jotain evästä tulevaisuuteen. Sanoisin, että työttömyys on tällä hetkellä aika monen elämää. Irtisanomisia ja konkurssikypsiä yrityksiä on ollut ja tulee edelleen. Myös varovaisuutta on niin kuluttajissa kuin firmoissa. Valmistuin itse merkonomiksi 2010 ja ensimmäinen työhakemus Saleen johti siihen, että myymäläpäällikkö ihmetteli, missä työkokemukseni on... Ikään kuin sitä työkokemusta saa kauppakoulusta, kun on vasta valmistunut. Harjoittelua eivät pitäneet kokemuksena. Olenkin ollut vuoteen 2016 asti pitkäaikaistyötön. Siinä tein vuoden palkkatuettua työtä kunnalle ja taas kortistoon. 2019-2021 tein työtä taas ja paloin loppuun. Nyt olen ollut sapattivapaalla, lähdin kuluttamaan säästöjäni oikeaan aikaan, koska inflaatio on laulanut aika kovaa: eli rahan arvo olisi laskenut säästöillä. Olen sentään ehtinyt suurimman osan käyttämään, kun inflaatio ollut 2 % vuodessa. Työttömänä olo ei ole mukavaa: sukulaiset tivaavat mikä sinussa on vikana, yksi sanoo aina että työttömyystuet pitäisi kaikki ottaa pois pisteeseen, että käyn siellä vähemmän. Työvoimatoimistossa, en tiedä vieläkö niitä on, passitettiin koko ajan työnhakukursseihin. Siellä piti neuvoa ohjaajaa miten Windowsilla tulostetaan? Toisinaan etsittiin työnhakuvalmentajia, joiden kanssa sai kahvitella ja etsiä Duunitorista töitä. Enkä minä töitä tule saamaankaan: ulkonäköä ei ole, olen ihmisarka, en viihdy ihmispaljoudessa, eikä minulla ole juurikaan työkokemusta ja vain tämä yksi koulutus. Koulun penkille en mene enää koskaan, sen verran pahoja muistoja koulukiusaamisesta. Olenkin jo sinut asian kanssa, että elämäni on siltä osin menetetty. Ei kukaan ota, jos ei ole antaa mitään. Asun vielä Pirkkalassa, missä töitä kuitenkin pitäisi olla, vaikka niihinkin on jonoa. En tiedä sitten miten pääset töihin Kouvolassa. Onko se työpaikkaomavaraista aluetta, tuskin? Mutta ei se työttömyyskään huonoa ole, on aikaa ja on ollut itsellä mahdollisuus kiristää vyötä ääriminimalismia kohti. Jos tuet joskus loppuvat, niin kuin yksi sukulainen sanoo, minä lähden katuja vaeltamaan :) Mutta vielä ei onneksi tarvitse hakea niitä, säästöt riittävät vielä joksikin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kuin lottovoiton olisi saanut kun sai kesätöitä - vaikka vaan osa-aikaisena. Elämme tosiaan epävarmoja aikoja, riskejä vältellään.

      Ah, ikuinen ongelma työmarkkinoilla: ei saa työkokemusta, koska ei pääse töihin ilman kokemusta. Ja harjoittelujen vähättely on kyllä typerää, moni tekee aivan samalla tavalla pitkää päivää ja samoja töitä kuin palkallisetkin.

      Työttömän "leima" otsassa on kyllä todella ärsyttävä, ihan kuin se määrittelisi ihmisenä.. minäkin tiedän monia työttömiä (itseni mukaanlukien), jotka tekevät kuitenkin kaikkea yleishyödyllistä vaikka eivät saa siitä minkäänlaista palkkaa. Toisten kuljettaminen asioille ja lääkäriin, talkooapuna toimiminen, juhlien ja menojen suunnittelu, kaikenlainen askartelupaskartelu.. vapaaehtoistyölläkin voi täyttää viikkonsa, mutta eihän sitä nyt nähdä yhtä arvostettavana kuin "oikea työ", hohhoi!

      Kouvola on surullisesti ollut otsikoissa huonosta työtilanteestaan, ja varsinkin omani eli metalliala on ollut heikko - paikallisilta olen kuullut useasti että syynä on isompien pajojen ja tehtaiden lopettamiset. Lahteen ja Kotkaan kulkeekin moni täältä nykyään, mutta koska kilpailu on kovaa, olen huomannut että minun vähäisellä työkokemuksellani jään radiohiljaisuuteen hakiessani työpaikkoja :/

      Työttömyys antaa tietynlaisen vapauden toteuttaa itseään ja kasata ajatuksiaan, pohtia mitä haluaa elämältään. Hyvä on tosiaan jos on niitä säästöjä, arvaamattomalta vaikuttaa ainakin tämän hallituksen politiikka tukien suhteen!

      Poista
  3. Olen 60-vuotias. Monta opintoa takana. Työvoimapalveluissa on vain sanottu, etten ole tarpeeksi hyvä hakemaan töitä. Vaikka minulla monta koulutusta takana ja riittävät tietotekniikkataidot. Käynyt sadoissa työnhakukursseissa tuloksetta, ei sieltä mitään töitä saa. Ja kohta tuo eläkekin jo kutsuu.

    Onnea työnhakuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, törkeää heiltä sälyttää syy hakijan niskaan :( niitä paikkoja ei vaan ole, ei voi tyhjästä nyhjäistä kaikille halukkaille.. ja monipuolista osaamista pitäisi osata arvostaa! Onnea työnhakuun myös sinne! :)

      Poista
    2. Tämä. Ei noista työnhakukursseista ollut minullekaan minkäänlaista hyötyä. Pirkkalassa asunut jo vuosikausia, niin pitkäaikaistyöttömän piti lähteä jonnekin Tampereelle Kalevaan hakemaan työpaikkoja jossain työnhakuryhmässä. Ohjaaja oli sen verran pätevä, että kysyi yleisöltä miten työhakemuksen voi tulostaa Firefoxilla, hän ei siis osannut tulostaa tietokoneella. Ja sinun piti tulla sinne oppimaan kuinka niitä töitä nyt haettiinkaan. Minähän sitä vetäjää jouduin opastamaan, että hei näin tulostetaan. Päivästä sai 9 euron kulukorvauksen, joka meni täysin matkoihin ja ruokailuun lähikaupan eväillä (tauko oli joku 30 minuuttia päivässä). Kaikkein huippua oli se, että alussa väsättiin jotain "testihakemuksia" kuvitteellisiin yrityksiin ennen kuin siirryttiin hakemaan töitä oikeista paikoista. Olin varmaan ainoa joka sanoi siellä vetäjälle, että nämä työnhakukurssit työllistävät vain työkkäriä ja vetäjiä. Onnea työnhakuun, tuossa iässä voi olla kyllä vaikeaa, kun ei aina nuorenakaan nappaa.

      Poista
    3. Nuo on kuulemani perusteella lähes aina kaikkien ajan (ja rahan!) tuhlausta.. olet kyllä ollut oikeassa toteamuksessasi - positiivinen puoli että edes heidät on saatu työllistettyä. Joku voi toki hyötyäkin noista, mutta joskus on samoja kavereita pakotettu CV:tä tekemään uudelleen ja uudelleen, eikä se ole mitään muuta kuin ajanhukkaa.

      Poista
  4. Toivottavasti löytyy kiva työpaikka!! Bataattiranut on hyviä mutta harmi kun maha ei oikein tykkää niistä. Ihana tuo Guess laukku ja vitsit tekisi mieli flanellipaita :)) tykkään kans AHS mutta osa kausista on ollut huonoja...se Freak Show ja Hotel oli hyviä, Asylum? kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivon todella että löytäisin jonkun uuden suunnan taas. Flanellit on niin mukavia ja monikäyttöisiä, pitäisi hankkia lisää tuon yhden kaveriksi! Minäkin tykkään juurikin Asylum ja Freak Show -kausista, ja tietenkin aivan ensimmäinen Murder House on paras. Yllättävän hyvä noista uusimmista oli myös se kasariteemainen 1984!

      Poista
  5. Vau makea paita, American Horror Story on myös minun yksi suosikkisarjani, mutten muistakaan tuota paitaa sarjasta. Täytyisi katsoa kausia uudestaan, jotkut tosiaan parempia kuin toiset. Ensimmäinen on silti aina suosikki, sillä katsoin ihka ensimmäisen jakson Miamissa, kun juuri lomailtiin siellä sarjan alkaessa. Muistan kun mietin, että mikä hitto tällainen sarja on :D Kotona alettiin sitten katsoa sitä.

    Hyvä asenne, että kyllä elämä kantaa! Se on totta, että terveys on se tärkein. Jos et ole terve, sinulla on vain yksi ongelma, kun terveenä on kymmenen (lopulta vähäpätöistä) ongelmaa.

    Olisi muuten kiva kuulla ajatuksiasi kaupanalalla työskentelystä ;) Olen ollut itse alalla vuosia aina merkonomi opinnoista lähtien (olin aina töissä koulun ohella ympäri vuoden), tällä hetkellä taas yritys "vaihtaa alaa" konttorin puolelle, mutta vaikeaa on (vaikka on työkokemusta ja päivittävää koulutusta) :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä paita on ollut todella tykätty, olisi kiva hankkia lisää erilaisia AHS-teemalla :) se Taten paita taisi vilahtaa vain yhdessä lyhyessä kohtauksessa, ja teksti oli huomattavasti pienemmällä! Minun katseluni taas alkoi neljännestä kaudesta kun se ilmestyi, asuntolassani oli sarjan faneja jotka kokoontuivat katsomaan sitä ja heti jäin koukkuun, heh :D

      Nimenomaan, monta asiaa voi korjata rahalla mutta terveyttä ei välttämättä. Kaikki tuntuu merkityksettömältä jos se terveys menee.

      Voi ei, tosi kurjaa jos kokemuksesta ja osaamisesta huolimatta on hankalaa löytää sopivaa paikkaa :( toivottavasti tärppää pian!!

      Kaupan ala on kyllä hauskaa ja antoisaa, mikään päivä ei ole samanlainen. Minulla vierähti melkein kymmenen vuotta väliin edellisestä kerrasta kun olen ollut kaupan alalla / asiakaspalvelussa viimeksi, ja moni asia on ehtinyt muuttua vaikka periaatteet ovat samat. Olin aivan huuli pyöreänä kun tajusin miten paljon kätevämmiksi kaikki kassapäätteet ja tietokoneet on muuttunut :'D sellaista perinteistä näppäinkassaa kun on joskus käyttänyt niin supernopea kosketusnäyttöhän on aivan luksusta! Ja miten paljon sujuvampaa muutenkin on hoitaa kassaa kun 80% asiakkaista maksaa kortilla.

      Poista
  6. Miten voikin tämä työmarkkinatilanne olla tämä. Fiksut ja kykenevät ihmiset joutuvat etsimään ja etsimään. Tyhjästä on toki paha nyhjästä, jos ei ole vapaata työpaikkaa. Sitten ollaan tilanteessa, että ei ole varaa kuluttaa niin paljon kuin haluaisi ja käyttää erilaisia palveluita, jolloin nekin vähät palvelut vähitellen näivettyvät pois markkinoilta. Kunnon oravanpyörä tämä.. Tsemppiä sinulle syksyyn ja työnhakuun mitä suurimmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä, yritys toisensa jälkeen kaatuu kun kukaan ei osta tuotteita. Ja sitten saadaan vain lisää ihmisiä työelämän ulkopuolelle.

      Kiitos paljon! Mukavaa syksyä sinne myös <3

      Poista
    2. Jos yhteiskunnan mittari riippuu niin vahvasti kulutuksesta ja siitä johtuvasta kasvusta, ehkä on vihdoin se aika muuttaa tämän yhteiskunnan ydinajatuksia ja -rakenteita kestäviksi. Kasvu ei voi olla loputonta, eikä jatkuva rahan kuluttaminen vain siksi, että voi ole taloudellisesti järkevää. Itse enemmin säästän nekin rahat hätärahastoon, viisi tuhatta säästettyä euroa voi oikeasti pelastaa vakavan kriisin tullen - kulutetuista 5 000 eurosta ei ole siinä vaiheessa kamalasti hyötyä - ei ainakaan kuluttajalle itselleen. Konkurssien ehkäisemiseksi kylläkin. Minun perusperiaate on se, että oman taloudellisen konkurssin välttäminen on paljon tärkeämpää kuin se, että joku yritys saa lisää ja lisää liikevoittoa kuluttamisen takia.

      Poista
    3. Juurikin se varovaisuus näkyy tällä hetkellä - ei uskalleta kuluttaa, koska oma taloudellinen tilanne saattaa kyykätä äkkiä ja silloin onkin hyvä olla sukanvarressa varastoa. Puskurirahasto tuo kyllä turvallisuuden tunnetta. Yhteiskunnan pitäisikin olla olemassa ihmisiä varten eikä toisin päin - typeriä päätöksiä sellaiset että puristetaan yksilöiltä viimeisetkin suuryritysten pohjattomaan kassaan :/

      Poista
  7. Täällähän se selvisikin, mitä aiemmassa kommentissa kysyin - pitkästä aikaa luen blogeja, kun on aikaa ja fiilistä, eikä mieli maassa. Todella hyvää keskustelua työttömyydestä, miusta on sairasta miten paljon vastakkainasettelua media luo jatkuvasti tämän ympärille perskokkareiden kannalta. Jos ne tuet ja ansiosidonnaiset ovat niin ruhtinaalliset, että olet kade, niin ole hyvä ja jää itse työttömäksi. 😅 Menee sekin paikka sit sellaiselle, joka sitä varmasti arvostaa.

    Työttömät vievät minimaalisen pienen osan valtion budjetista, kun verrataan kaikkia menoja, yritystukia, eläkkeitä, jonninjoutavia hankkeita ja hyvä veli- verkostoon työnnettyjä rahapotteja. Soisi ihmisten tutustuvan tilastoihin ja taloustieteeseen, niin ehkä tilanne ei olisi tällainen. Ei ihmiset kuluta, jos palkat ovat 20- vuotta vanhalla tasolla, eikä silloin kun Suomi on lamassa ja hallitus tekee vastuuttomia päätöksiä. Muutenkin koko systeemi pitäisi purkaa, eläminen ei voi perustua jatkuvalle kuluttamiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tässä välissä ehti jo tulla se yksi lyhyempi pätkä kalenteriin :)

      No niinpä, hyvä se on "kadehtia" heidän joiden ansiosidonnainenkin olisi pienituloisen monen kuukauden palkka. Kelan työttömyysrahoilla ei juuri juhlita, ja kaikilla ei täyty se työssäoloehtokaan.

      Onhan se aivan käsittämätöntä miten paljon annetaan vaan valua rahaa suoraan pohjattomiin rahapusseihin, aivan silmien alta. Äänestämällä voimme vaikuttaa, mutta kai se valta ja ahneus sokaisee jokaisen ennemmin tai myöhemmin. Mistä löytyisi heitä, jotka pitävät vähintään sanansa ja laittavat yhteisön hyvän pienen eliitin edun edelle?

      Poista
  8. Omalla kohdalla oon ruvennut saamaan vastauksia hakemuksiin, vaikka moni sanoo, ettei ole vara palkata. Yhden käden sormilla laskettavissa vastauksissa on jopa sanottu, että osaamiseni kiinnostaisi, vaikka ei ole vara palkata.

    Mieltä lämmittää, jos joku sanoo ottavansa hakemuksen talteen aidon oloisesti. Osa ei ole vara palkata ym. vastaajista myös toivottaa tsemppejä, mikä lisää motivaatiota työnhakuun.

    PS. Onnea siintä lyhyestä projektiluontoisesta työstä, jospa se poikisi sinulle työkokemuksen ohella pidempiaikaista hommaa.

    -Jenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että on saanut vastauksia, suunta voi olla elpymään päin jos työnantajatkin aktivoituvat edes hieman kontaktoimaan takaisinpäin :) elämme epävakaita aikoja, mutta kunhan tilanne paranee, saattavat kaivella juurikin niitä mieleenpainuvimpia tyyppejä! Toivottavasti joku oikein hyvä paikka tärppäisi!! Kiitos paljon, ainakin jalan saa aina pikkuisen enemmän oven väliin vaikka olisi lyhytkin pätkähomma :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi! ♡