Marraskuun teemaksi bujooni valitsin kirjallisuuden, koska tässä kuussa olen haalinut tavallista enemmän luettavaa ja liityin myös elämäni ensimmäiseen lukupiiriin. Kerron siitä lisää myöhemmin tässä postauksessa! Turun kirjamessuilta ostamastani tarravihkosta löytyi paljon aiheeseen sopivia tarroja:
Vuosi alkaa olla lopussa ja pian on aika hankkia uusi muistikirja. Olen hankkinut nyt viitenä vuonna täsmälleen samanlaisen, ja haluaisin ainakin kokeilla jotain uutta. Kun löydän hyvän, haluaisin pitäytyä siinä, mutta olen huomannut että näihin muistikirjoihin jää joka vuosi tyhjiä sivuja vaikka kuinka kerään sivuille leffalippuja ja käyntikortteja. Ja sitä paitsi vaihtelu virkistää!
Jos olette samanlaisia täsmällisen ostostelun ihmisiä kuten minä, ymmärrätte mitä tarkoitan kun kerron miten riepoo etsiä sitä täydellistä yksilöä kun nettikauppojen tuotekuvauksista puuttuu olennaisia tietoja. Muistikirjaa ostaessa olisi ensinnäkin hyvä tietää kuinka paksuja sivut ovat ja ovatko ne vitivalkoisia vai alahyllyn halvimman vessapaperin sävyisiä. Metsästys jatkukoon.
Vielä ehtii puhdistaa pöytää ennen seuraavaa vuotta, ja siihen löysin erinomaisen avun Youtubesta. Simple Happy Zen -kanavan "26 Things To Declutter Before 2026" inspiroi minua listaamaan kohdat ihan bujoon asti. Muutaman kohdan sain ruksia jo lähtöruudussa, esimerkiksi ylimääräisten uima-asujen hävittäminen. Omistan vain yhdet uikkarit, helppoa! Muokkasin hieman muutamia kohtia sopimaan omaan elämääni, esimerkiksi "heitä pois vanhentuneet aurinkovoiteet" listasin ulottumaan kaikkeen kosmetiikkaan, ja lemmikkieläinten ylimääräiset tarvikkeet vaihdoin "muiden tavarat" eli käytännössä kerään yhteen läjään lainattuja ja annettavia tavaroita, ja koitan saada ne ovesta ulos mahdollisimman pian.
Kun käyn läpi tavaroita, ja saan heitettyä pois jonkun kuivuneen tussin tai vanhan huulipunan, tuntuu ettei siivoukseni kuitenkaan edes näy missään. Nyt kun olen poikkeuksellisesti keräillyt tavaroita ensin yhteen kasaan ennen hävittämistä, määrä näyttää huomattavasti paremmalta ja kannustaa jatkamaan. 
Arkipukeutumisestani ei juuri jää kerrottavaa jälkipolville - kun ei ole töihin, asioille tai salille menoa, hengailen koko päivän samoissa vaatteissa joissa nukuin. Olikin mukava pukea muutakin kuin puhkipiereskellyt collarit.
8. marraskuuta oli vuoden harmain päivä. Minulle se oli vaaleanpunainen päivä!
Syy kotoapoistumiseeni oli mukava: minä liityin lukupiiriin! PARAS.KESÄ.IKINÄ. -porukasta löytyi muitakin kirjallisuuden ystäviä. Ensimmäiseksi kirjaksemme valitsimme Toni Saarisen Kuolleita kukkia Miasmalasta (Osuuskumma, 2024).
Koittihan viimeinkin se päivä kun täytyy rapata autonikkunat. Onneksi talvirattaat oli jo vaihdettu, koska oli viimeinen tilaisuus hakea kirjaston varauksia. Ennen käytin pääkirjastoa ahkerasti koska se on helposti saavutettava muiden menojen ohella, mutta tänä syksynä kirjaston edustalla olevat kätevät kiekkopaikat muutettiin linja-autopysäkiksi. Edes ilta-aikaan ei ole sallittua pysäköidä siihen kahden minuutin ajaksi, joka menee kun palauttaa edelliset ja nappaa varaushyllystä uudet.
Varauksia oli siis ehtinyt kertyä kun kirjasto ei sijaitse enää ns. matkan varrella. Jonosta vapautui kerralla monta, ja sen päälle innostuin etsimään muutamia kiinnostavia elokuvia. Yhden teoksen kohdalla oli päässyt käymään pieni moka - olin varaavinani elokuvaa, Kaikki kuninkaan miehet (2006), ja ihmettelin kun hyllyssä odottikin neljäsataasivuinen kirja. Ja mikä pettymys, ei edes ole sitä elokuvaa paikallisissa kirjastoissa. No, opin sentään olemaan tarkempi jatkossa ja että elokuvasta on myös vanhempi, Oscar-palkittu versio.
Muutamia poimintoja kirjastosaaliistani: Asmo Koste - Nolo Suomen historia: kun kaikki ei mene putkeen (Enostone, 2025), Kirsti Huurre ja Anna Hyrske - Sirpin ja moukarin alla: suomalaisnaisen tositarina 1930-luvun Neuvostoliitossa (alkup. WSOY 1942, uudelleentoimittanut Atena, 2025) ja Mark Manson - Kuinka olla piittaamatta paskaakaan: nurinkurinen opas hyvään elämään (alkup. The Subtle Art of Not Giving a F*ck, suom. Atena, 2018). Kiitos vielä Jyrille tästä erinomaisen hauskasta kirjavinkistä!
Vein samalla reissulla kerralla enemmän postcrossing-kortteja. Ostin uuden arkillisen postimerkkejä, ja aivan hiljattain oli julkaistu nämä hienoilla talvimaisemilla. Muumi- ja luontokuvat ovat saaneet kehuja, joten koitan hankkia niitä aina kun mahdollista.
Lähetän maailmalle yleensä kortin per viikko, mutta nyt pistin menemään kerralla isomman satsin. Haluan nimittäin kokeilla saisinko syntymäpäiväonnitteluita eri puolilta maailmaa, hih! Juhlapäivä on marraskuun viimeinen, ja vähään aikaan ei ole tullut kortteja, joten elämme jännittäviä päiviä.
Mitä te olette puuhailleet viime aikoina?
Hienoa, että sait kirjan lainattua. Toivottavasti pidät siitä. Se antaa tosi hyviä eväitä elämään. Varma en ole, mutta saattaa myös löytyä äänikirjana Spotifysta, jos ei englanninkielinen versio haittaa.
VastaaPoistaJos on vain tunti aikaa, niin YouTubesta löytyy mahtava pätkä Actualized.orgilta aiheeseen.
How To Stop Caring What People Think Of You -nimellä :)
Se oikeastaan sivuaa tuota Mansonin kirja-aihetta ja kiteyttää sen noin 57 minuuttiin.
Tuli hihiteltyä jo ensimmäisille sivuille! Kuulostaa hyvältä tuo Youtube-pätkäkin, kiitos myös sen vinkkauksesta :)
Poista